Esityksen kasvu

Viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut esityspraktiikoiden, esitystutkimuksen ja esitystiedon valtavan kasvu. Tähän liittyen tieto itsessään on tullut performatiiviseksi: postmoderni tieto oikeuttaa itsensä esitys/suoritustehokkuudella, joka ”sisältää tietynasteista terroria: ole operationaalinen (se on: mitattavissa oleva), tai katoa” (J-L Lyotard/Jon McKenzie 2000). Väitetään, että elämme tällä hetkellä esitysyhteiskunnissa, joissa inhimillinen subjektiviteetti rakentuu esitykselle/ suoritukselle ja katsojuudelle, ja joissa ihmisillä on globaali esitysaddiktio. (Baz Kershaw, 2007)

Kysymys ja ehdotus

Tätä aikaa on kutsuttu globaalin esityksen aikakaudeksi; performancen (esityksen ja suorituksen) ja katsojuuden väitetään määrittävän meitä 2000-luvun alun ihmisiä. Samaan aikaan elämme ekologisten kriisien aikakautta, suurimpana uhkana tutkijat pitävät eläinten sukupuuttoja.

Miten olisi mahdollista löytää reitti ulos esitysyhteiskunnasta tai ainakin sen reunalle, ja muuttaa katsojuuden merkitystä?

Ehdotus: Tee esitys ei-inhimillisen toimijan kanssa, tai tee esitys ei-inhimilliselle katsojalle. Muuna kuin ihmisenä, ei-inhimillisenä toimijana, ajatellaan tässä “luonnon” olioita ja prosesseja: muita eläimiä, kasveja, sään ilmiöitä, erilaisia ajallisia prosesseja. Jos haluat jakaa kokemuksiasi, voit lähettää vastauksesi Chronopolitics - III Memo of Time Facebook-sivun kautta. Mutta julkinen jakaminen ei välttämättä ole mielekkäin tapa lähestyä tätä asiaa esitysyhteiskunnassa. Maus&Orlovski esityskollektiiviin voi olla yhteydessä myös sähköpostitse Enable JavaScript to view protected content..