Sinulle, joka löysit tämän

Tämä virtuaaliavaruudessa oleva sivu on osa esitystä Kronopolitiikkaa - III muistio ajasta, joka alkaa maaliskuussa 2010. Olen nimennyt sen loppumattomaksi esitykseksi. En korostaakseni esityksen ikuisuutta ja kaikkialle leviävyyttä, vaan kysyäkseni esitysyhteiskunnan, subjektiviteetin ja esityksen rajoja, kysyäkseni, onko esityksellä - ja suorittamisella - ulkopuolta tai loppua.

”Ikuinen esitys” on yritys lähestyä kestoa ja siihen liittyvien kysymysten merkitystä ajassamme. Meidän on ilmiselvästi vaikeaa hahmottaa ihmistoiminnan vaikutusten kestoja tässä inhimillisen ja ei-inhimillisen erottamattomasti yhteenkietoutuneessa maailmassa, maapallolla.

Esityksen lähtökohtana on ajatus maailmasta ilman eläimiä, mutta täynnä erilaisia eläinten representaatioita. Tämä eräs mahdollinen tulevaisuuskuva rakentuu kahdelle nykyhetken voimakkaalle suuntaukselle: eläinten kiihtyvälle katoamiselle sekä esityskäytäntöjen ja -tutkimuksen valtavalle kasvulle. Sen taustalla on filosofi Jacques Derridan esittämä ajatus inhimillisen subjektiviteetin perustumisesta eläimille.

Kronopolitiikkaa on eri taidemuotojen väleissä liikkuva tapahtuma, joka haarautuu verkkoesitykseksi ja ei-ihmisten esitykseksi ja live-esitykseksi.

LIVE-ESITYS on liikkuva työhuone, joka voi asettua aina uusiin paikkoihin ja liittyä uusiin kanssatoimijoihin. Maaliskuussa 2010 Helsingissä live-esitys liittyy Nykytaiteen museon Kiasma-teatteriin, Eläinmuseoon ja Ursan tähtitieteellinen seuran Tähtitorniin. Vierailija voi kulkea Kiasman infon kautta Eläinmuseosta työhuoneelle ja Tähtitorniin omalla ajoituksellaan. Työhuoneessa, eräänlaisessa wuwei-tilassa, on tekeillä vuosituhantisten traditioiden ilmentymiä, mm. qigongia, live videota, runoutta, leikkiä, sekä ristiriitainen kysymys: tarkoittaako representaatioksi tuleminen uhriksi tulemista? Live-esityksen ensi-ilta on Helsingissä 19.3.2010, ja muut esitykset 23., 25., 26. ja 27.3.

EI-IHMISTEN ESITYS sijaitsee muinaisrannalla, Helsingin korkeimmassa kohdassa, pohjoisessa lähiössä Kivikossa N/lat 60° 15.022’, E/lon 25° 4.631’ (KKJ:n maantieteelliset koordinaatit), missä jääkauden loputtua n.11 000 vuotta sitten oli Yoldiameren ranta. Sen mahdolliset esiintyjät ovat ei-inhimillisiä toimijoita, keskeisinä jäkälät, kallio, muurahaiset ja pilvet.

VERKKOESITYS on tämä sivu verkossa, ja sen alalaidassa oleva ehdotus, johon voit vastata. Verkkoesityksen kesto on viime kädessä riippuvainen verkon kestosta, ja edellyttää lisäksi nykytietämyksellä vuosien, vuosikymmenten, -satojen jne. kuluessa jatkuvia palvelintilan uudelleenvuokrauksia, ohjelmistojen päivityksiä, sovellusten ja laitteiden vaihtoja, sekä henkilöitä jotka sitoutuvat tähän päivittämiseen sukupolvesta toiseen.

Kronopolitiikkaa –esitystä tekee eri alojen taiteilijoista koostuva Maus&Orlovski -esitysyhteisö, jonka kokoajana ja ohjaajana toimin. Kronopolitiikaa-työryhmä koostuu sekä ei-inhimillisistä toimijoista että eri-ikäisistä, eri alojen ihmisistä, jotka toimivat myös esiintyjinä live-esityksessä. Esitys on kolmas osa esityksen, luonnon ja ajan suhteita tutkivasta esityssarjasta Muistioita ajasta (2006—). Sarjan aiemmat osat ovat Herra Tossavainen – I muistio ajasta (2006, 2007) ja Esitys merinäköalalla (koiran kanssa/koiralle) – II muistio ajasta (2008).

Rihmastot leviävät: sienet, jäkälät. Maapallon suurin eliö ei ole sinivalas, vaan eräs yhdysvaltalainen sienirihmasto. Esityksen paradigman rihmasto on levinnyt ajassamme kuin jäätyminen. Jäkälän aikakaudesta ei puhuta, vaikka yksi jäkälärihmasto voi periaatteessa kattaa koko pohjoisen pallonpuoliskon.

Mitä tapahtuu, kun yksi yksittäinen esitys alkaa levitä? Haurastuttaako se esityksen sidoksia? Voiko esitys alkaa kadota; rihmoja, joissa on esityksen dna:ta, jää jonnekin, mutta kokonaisuutta ei enää ole missään? Vai voimistaako hajaantunut ja hallitsematonkin esityksen leviäminen vain äärimmilleen katsojuuden ja esityksen ajan? Onko jossain mahdollista löytää raja, jossa esitys hiutuu puhki, jossa se ei ole enää toimiva, merkityksellinen käsite? Ja mitä tuolla rajalla tapahtuisi? Entä, jos esitysrihmasto kääntyy jäkälärihmaston puoleen?

Tuija/M&O

Maus&Orlovski 2009—2010—

• Maaliskuussa 2010 esityksen ihmiset ovat
  70-9-vuotiaita:
  
  Esiintyjät:
  • ei-inhimilliset kanssatoimijat
  • Sirkka Turkka (runous)
  • Kauko Uusoksa (qigong)
  • Tuija Kokkonen (suunnittelu, teksti, ohjaus)
  • Pekka Sassi (eläinvideot)
  • Riku Saastamoinen (ääni)
  • Sini Haapalinna (live video)
  • Pinja Kokkonen (roboeläinohjaus)
  • Silja Sallamaa, Elina Tommila (oppaat/Eläinmuseo)
  • Sakari Lehtinen, tähtinäyttelijä (Ursan tähtitieteellinen seura / tähtitorni)
    
• Muu työryhmä
  • Mika Aalto-Setälä (graafinen suunnittelu)
  • Johanna Tirronen (tuotantokonsultti)
  • Ville Saarivaara (www-taitto ja -ohjelmointi)
  • Karita Blom (tuotantoassistentti)
    
• Muut kanssatoimijat
  • Jouko Rikkinen, kasvitieteen professori, biotieteiden laitos / Helsingin yliopisto (jäkäläkeskustelut ja -kuvat)
  • Ilona Oksanen, tutkijatohtori, elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos, mikrobiologian osasto / Helsingin yliopisto (perehdytys syanobakteereihin, mikroskopointi ja kuvaus yhteistyössä Sini Haapalinnan kanssa)
  • Markku Nousiainen, mediasuunnittelija ja -taiteilija (ohjelmointi ja tekninen konsultaatio)
  • David Hackston, englanninkieliset käännökset (paitsi sitaatit)
    
• Tuotanto: Maus&Orlovski yhteistyössä Kiasma-teatterin sekä Teatterikorkeakoulun kanssa.
• Esitystä tukevat: Suomen kulttuurirahasto, Koneen Säätiö, Esittävien taiteiden tutkimuskeskus / Teatterikorkeakoulu, Taiteen keskustoimikunta / monitaidetoimikunta